ProZ.com translation contests »
25th translation contest: "Alien first impressions" » English to Finnish » Entry by Mikko Nygård


Source text in English

Translation by Mikko Nygård (#30652)

Imagine dining in a European capital where you do not know the local language. The waiter speaks little English, but by hook or by crook you manage to order something on the menu that you recognise, eat and pay for. Now picture instead that, after a hike goes wrong, you emerge, starving, in an Amazonian village. The people there have no idea what to make of you. You mime chewing sounds, which they mistake for your primitive tongue. When you raise your hands to signify surrender, they think you are launching an attack.

Communicating without a shared context is hard. For example, radioactive sites must be left undisturbed for tens of thousands of years; yet, given that the English of just 1,000 years ago is now unintelligible to most of its modern speakers, agencies have struggled to create warnings to accompany nuclear waste. Committees responsible for doing so have come up with everything from towering concrete spikes, to Edvard Munch’s “The Scream”, to plants genetically modified to turn an alarming blue. None is guaranteed to be future-proof.

Some of the same people who worked on these waste-site messages have also been part of an even bigger challenge: communicating with extraterrestrial life. This is the subject of “Extraterrestrial Languages”, a new book by Daniel Oberhaus, a journalist at Wired.

Nothing is known about how extraterrestrials might take in information. A pair of plaques sent in the early 1970s with Pioneer 10 and 11, two spacecraft, show nude human beings and a rough map to find Earth—rudimentary stuff, but even that assumes aliens can see. Since such craft have no more than an infinitesimal chance of being found, radio broadcasts from Earth, travelling at the speed of light, are more likely to make contact. But just as a terrestrial radio must be tuned to the right frequency, so must the interstellar kind. How would aliens happen upon the correct one? The Pioneer plaque gives a hint in the form of a basic diagram of a hydrogen atom, the magnetic polarity of which flips at regular intervals, with a frequency of 1,420MHz. Since hydrogen is the most abundant element in the universe, the hope is that this sketch might act as a sort of telephone number.
Kuvittele olevasi päivällisellä jossakin Euroopan pääkaupungissa tuntematta paikallista kieltä. Tarjoilija puhuu vain hieman englantia, mutta pystyt kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tilaamaan, syömään ja maksamaan jonkin menusta tunnistamasi aterian. Kuvittele sen sijaan eksyväsi vaellusretkellä Amazonin sademetsässä ja vihdoin nälissäsi löytäväsi viidakon uumenissa sijaitsevan kylän. Kyläläisillä ei ole aavistustakaan kuka olet tai mitä sinusta tulisi ajatella. Ilmaiset näläntunnettasi maiskuttamalla, jonka he tulkitsevat puhekieleksesi. Nostat kätesi antautuaksesi, mutta kyläläiset tulkitsevat sinun aloittavan hyökkäyksen heitä kohtaan.

Kommunikointi ilman yhteistä kontekstia on hankalaa. Esimerkiksi radioaktiiviset alueet tulisi jättää koskemattomiksi kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi, mutta kun otetaan huomioon, että 1000 vuotta vanha englannin kieli on lähes tunnistamatonta nykypäivän englannin kieltä puhuville, ovat virastot kohdanneet suuren ongelman pohtiessaan, kuinka varoittaa ydinjätteestä. Viestinnästä vastuussa olevat komiteat ovat kokeilleet kaikkea suurista betonisista piikeistä ja Edvard Munchin "Huuto (The Scream)" taideteoksesta aina geneettisesti muokattuihin hälyttävän sinisiksi muuttuviin kasveihin. Mikään näistä ei takaa sitä, että varoitukset tullaan ymmärtämään tulevaisuudessa.

Jotkut ihmisistä, jotka ovat työskennelleet ydinjätealueiden varoitusten parissa, ovat kohdanneet vieläkin isompia haasteita, sillä heidän on tullut pohtia kuinka keskustella maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. Wired-lehden journalisti Daniel Oberhaus käsitteleekin juuri tätä aihetta uudessa kirjassaan "Maapallon ulkopuoliset kielet".

Mitään ei toistaiseksi tiedetä siitä, kuinka maapallon ulkopuolella viestitään. 1970-luvun alkupuolella Pioneer 10- ja 11-avaruusluotaimien mukana lähetettiin kaksi laattaa, joissa oli luonnos alastomista ihmisistä ja karkea kartta maapallon löytämiseksi – hyvin alkeellisia asioita, mutta jopa nämä olettavat, että maapallon ulkopuoliset olennot voisivat nähdä. Mahdollisuus sille, että nämä käsityöt lopulta löytäisivät perille, on äärettömän pieni ja siksi esimerkiksi valonnopeudella maapallolta lähtevät radiolähetykset tulevat todennäköisemmin saamaan yhteyden. Kuitenkin siinä missä maanpäällinen radioyhteys muodostetaan vain oikealla taajuudella, myös maan ulkopuolinen yhteys voidaan muodostaa vain oikealla taajuudella. Kysymys kuuluukin, kuinka maapallon ulkopuoliset olennot löytäisivät juuri oikean taajuuden? Avaruusluotaimen mukana lähetetyt laatat antavat vihjeen tästä vetyatomin peruskaavion muodossa, jonka magneettinen polarisaatio kääntyy säännöllisin väliajoin 1,420MHz taajuudella. Luonnoksen toivotaan toimivan jonkinlaisena puhelinnumerona, koska vetyatomi on alkuaine, jota maailmankaikkeudesta löytyy kaikista eniten.


Discuss this entry